sinne sä näkyihisi katoat

tää on se hetki kun alat nähdä näkyjä
itäisiä kaupunkeja, vaihtuvia sänkyjä
sulla on katseessas palo mut se ei
vie sua perille
yrität kiinnittyä, päädyt erilleen

sä luulit että elämässä riittää
kun rempoo menemään, katsoo asioita vain silmillään
mutta ei se koskaan riitä, sun tyhjään oloos mitään siitä
sä oot yksin ja yksin jäät

myös silloin kun joku sun kättäs puristi
siellä missä täytyi sanoa tahtovansa
mutta sä et tiennyt, mitä tahdot
ei ole olemassa mitään, mitä haluat
ja kuvassakin näytit kalpealta
lainasit sydämes sun mummovainaalta

tää on se aika kun sä alat herätä
miettiä, että ehkä siinä onkin peränsä
kun sanoin sulle noin sadasti
että sulle käy tuossa rytmissä pahasti
nää jutut täytyy kuitenkin itse tajuta

ja sä viskaat sormuksen mereen
ja lähdet vaan jonnekin meneen
et ota mukaan mitään, sä et omista mitään
vaikka omaisuuden oot ympärilles haalinut
se hajoaa sun käsistäsi nyt

sinne sä katoat
sun näkyihis
niissä oot joku muu
kunniallinen ja kaikkeen tottunut
niissä oot löytänyt onnesi
mutta havahdut silti omaan huutoosi
eikä sua hiljennä edes tietoisuus siitä
että kaikki tämä on vain hetkellistä
sä kuolet huomenna

sä kuolet huomenna
sä kuolet huomenna
sä kuolet huomenna
sä niin kuolet huomenna

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s