illan viimeinen hidas

karkkipaperit kerällä
silmien perällä
kaatokänniset apinat
aseettomina hajoavat
sillalta pääsee kolmeen suuntaan
pohjassa rauniot sodan

vielä ei tunto katoa
mutta tajunta samea
kallis tärkein yrittää yhä
henki vaan ei tahdo pysyä
kampeaa itsensä airoa pitkin

siltikin vielä sätkii
ja lopulta hiljaisuus

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s