joku meistä on huomenna surullinen nainen

hän astui alas maan portista
ja istahti viereen verisen
miehen joka puheli taivaasta
vaikeni sitten vapisten
kunnes korahdus päätti kaiken
joku meistä on huomenna
surullinen nainen

se ääni minua piinaa
kuulen paukkeen, metakan
iho niin solkenaan
hurmetta että tuota
ei ole suupaltillakaan
uusia ajatustonavan aarioita

sinne jäivät kentille
viattomat katseet
hauraus, ihmislapset
kaikkeus yhdessä pellossa
haikea sointi sellossa
ei ole enää mitään mieltä
pelätä

se on ohi nyt jo
tai ainakin aivan kohta

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s