elämää epikriiseissä

elän niissä epikriiseissä
sieltä sen voi kaiken lukea
että hänkin oli vain ihminen
rakastuneena paholaiseen
jolle antoi pikkusormen

kaivoi osoitteen, puhelinnumeron
soitteli perään ja pyyteli suohon
minä voivottelin, en pystynyt tuohon

hän pyrki ymmärtämään
järjellistämään järjetöntä
jätti jälkeensä monta suuta
ammolleen niin kuin kuuta
ulvovat sudet jotka saavat
viattomina pirtaansa haavan
kun väärintulkinnat, mielipiteet
syrjäyttävät toden, rakkauden

mutta ei ole sanoja
ei ole perkele mitään
niiden papereiden välissä
minä olen maailman ihanin prinsessa
minussa ei ole lainkaan vikoja
ja hän vain syytti itseään
siellä pölyisessä huoneessa
riisti itseltään arvoaan
ja itki sitten kun sattui vaan

papereita hänen jälkeensä jäi
kaapista kaappiin ja
pientareellekin kai
en muista, en tiedä
en halua enää kuulla
hänestä mitään

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s