silmien salamat haaveita vaanii

olen nostanut hänet suosta
antanut osan pois meidän duosta
jotta olisi lähellä jatkossakin
ystävänä hän, jonka tarina mua puhuttelee
jotenkin luo rinnalle painoo
ja mun omiakin pilareita ravistelee

kun ei sitä voi aina ennustaa
mikä kenenkin elämään
murheen tuo
mikä mahti saa aikaan vaikeudet nuo
joiden alle välillä musertuu
mutta mä oon täällä

nyt jos koskaan halaus on tarpeen
silitän selkää, kosketan poskee
mutta pelkään ja aavistuksessa ennakoin
että entä jos hän on lähdössä
lähdössä pois?

miten kauan riittää että toivoo hyvää
miten pitkälle sen anti kantaa
kun sattuu yhä
miten luottaa voi siihen että
järjestyy kaikki
kun päällimmäisenä huoli
pintaan pyrkii ja kaiken kattaa

silmien salamat haaveita vaanii
mä en lähde tähän
en tällaiseen painiin
mutta luotan ja odotan
toivon ja rakastan

kaikki kääntyy paremmaksi vielä
koska elämän on mentävä niin

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s