katseidenkin alla

kaikuluotaimia sydämessä
kuistilla, rappusissa
kaikki tuijottavat
se on piinaa
valokiilassa jotain minusta haihtuu
ihmiset, miljööt, kaikki vaihtuu
meikkitaiteilijan sudissa yhdenlainen totuus

ja omien marmoripintojen suojassa
aivan toinen todellisuus
minä varjelen kaikkea sitä
mikä on tärkeää
kaulassa kirjaimia viis
niissä lukee hänen nimensä siis
joka jonain päivänä varmasti vielä
mielensä muuttaa
ei pelkää enää vaan vain rakastaa
kaikkien katseidenkin alla

eikä unohda siinä rytäkässä itseään
niin kuin minunkin silmistäni vielä
ripsipidennysten alta välistä pilkottaa
elämänhalu, ei tämä suunnaton ikävä
menetetty oma planeetta
jonka tähdistössä kiiluu ahneiden odotus
haaskalintujen vartoma ulosajo

pienennän itseni siksi aikaa
sallikaa minun hetken verran
unohtaa

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s