jalat

pimeässä sinisessä hohteessa
mun oli pakko päästä ulos jostain
seinissä huusivat kaikki menneet
lupasivat ottaa minut mukaan ennen
kuin ehdin vaihtaa maisemaa

olin voimaton
pelkäsin pimeää
en päässyt ylös
en nähnyt ulospääsyä

kunnes näin edessäni jalat
jotka ihmisen olivat
niihin tartuin viimeisenä toivona
ja ne lähtivätkin kulkemaan

ja siinä kulkiessa tunsin
kuinka palasi minuun tahto
en halunnut vielä luovuttaa
mutta ne jalat alkoivatkin
kävellä omituiseen suuntaan
syvemmälle mustaan huoneeseen
hallin kautta jonnekin vasemmalle

ja kun yritin otettani irrottaa
tajusin et mun kädet oli jossain liimassa
kiinnittyneenä niihin jalkoihin
enkä irti päässyt vaikka halusin

ja kun ne jalat sulkivat oven kiinni perässään
mä tajusin etten näkisi enää elämää
ja mun tuskani kaikuu kai vieläkin
siellä minne taipaleeni päättyikin
kukaan vieläkään ei tiedä
kenelle ne jalat kuuluivat siellä

mutta mun ruumis on lämmin yhä vielä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s