siinä he istuvat

minulla ei ole tässä maailmassa
yhtään mitään hätää
eikä ole hänelläkään
joka viereeni istuu
katsoo hetken
ja kysyy sitten
mitä ajattelin syödä lounaaksi
viheltää kun kerron
että napalmia, syanidia

se tyyppi kysyy
miksi mä olen niin vihainen
mikä ongelma mun elämässä pysyy
niin että täytyy olla ulospäin
niin julmetun vahva
väkisin pärjätä ja olla kuin
ei mikään koskisi mua

se tyyppi tietää
jotenkin sen aistii
katsoo silmiin
vaikka katsetta väistän
mutta tuossa se istuu
ja liikaa jo näkee
multa loppuvat kesken
tekosyyt ja suojamuurikin rapisee
en tiedä siitä, mutta mun sisälläni
jotain perustavanlaatuisesti vapisee

sitten siinä istuessani
paljastan sille kaiken
kerron mikä sattuu ja mihin kohtaan
kerron kuinka en pääse itseäni pakoon
ja kuinka mun ei auta kuin selvitä

sen katse on syvä
muttei kerro mitään
sitten se koskettaa
ja sen kosketus auttaa
lohduttaa kuin ei koskaan
ennen olisi auttanut mikään

kun silmäni aukaisen
sitä ei ole enää

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s