ne äänet eivät käskeneet tappaa

siitä on nyt viisi vuotta
kun aloin kuulla niitä
ääniä mun päässä
jonkin ajan kuluttua
kuvat seurasivat perässä

mun aivot oli yhtäkkiä
aivan syväjäässä
ja tiesin elämästä
paljon enemmän

olin niin yksin niissä sodissa
kuuntelin kaikkia filosofeja
joskus äänet kertoivat lapsuudesta
mutteivät koskaan käskeneet tappaa

toisinaan kuuntelin frank zappaa
ja huusin ikkunasta: miksi minä

äänet puhuivat, kuiskuttivat, kertoivat
kuinka maailmassa selviää kun ei ole läsnä
kuinka pettäen, valheita lasketellen
pärjää täällä

ja mä halusin että ne vaikenisivat
mutta ne vain tulivat kovempina takaisin ja
väistivät kunnian ja jylhyyden
veivät minusta lopunkin tyyneyden

ja dyynejä nähdessäni
oli kangastus muuttunut todeksi

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s