on siis kevät

sytytän tupakan
istun kevätauringon
sakeuttamassa huoneessa
makaan sängyllä
jalkojeni välissä mies
jonka baarista mukaani sain
se on jokin oman elämänsä
suuri taiteilija
ja mä siitä voimaa
kai sillä hetkellä hain

mutta ei se lohduta mua
se tekee mut väsyneeksi
kertoo ja monisanaisesti
kuvailee kuinka pitkästi
on elämästään tehnyt
tarinoita, pukenut
tavuja sanojen ylle
ja merkityksiä
antanut ääntelylle

ja minä kuuntelen
huojentuneena siitä
ettei se vahingossakaan
kysy multa mitään
sillä minä en ole valmis
tällaiseen vieläkään
makaan tässä jalat ojossa
karistan tuhkaa grogilasiin
jonka juon myöhemmin tyhjäksi

stereoissa soi avaruusrock
sä naurat, siihen rimmaa cock
mua ei edes hymyilytä enää
laitan sut vaatteesi kerään
ja painumaan vähin äänin
vittuun mun elämästä

yhtäkkiä olen tässä
yksin kärsimässä
viina ei nouse päähän
oon juonut sata päivää
aurinko paistaa silmään
ja mua oksettaa

kylpyhuoneen kaakelit
näyttävät oudon keltaisilta
kun vihdoin joskus herään

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s