muistoissa

joskus mä toivoisin etten olisi tutustunut suhun lainkaan
koska sillä hetkellä kun sut näin
kun sun kätes kosketti mun kättäin
sä jätit muhun jäljen pysyvän
se ei lähde pesemällä

enkä mä haluaisi ajatella, en välittää enää
on aika mennyt, on kaikki väliltämme jo murentunut
paitsi se näkymätön side, se jota ennen niin vaalimme
se pysyy ja säilyy enkä sitä rikottua saa

vaikka hajottaisin sata peiliä
ja kiemurtelisin jonkun toisen alla
sä tunnut aina todemmalta
muttei sitä mitä oli
tule enää koskaan uudelleen
on valheet jo laskettu virtaan
ja energiat seuraavat toisiaan
ei anteeksiantoa seuraakaan
helpotus vaan hajotus
ymmärrys kaiken lopullisuudesta

ehkä elämä vain tekee näin
tällä tavoin meitä opettaa
miksi sä astuit eteeni
se oli varmaan jotain kohtalon ivaa

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s