renkini viha

viha on mielenkiintoinen tunne
mutta onneksi ei jäänyt isännäksi
renkinä se minua aikansa palveli
kunnes piian jostain itselleen riiasi
ja minä jäin tämän linnan herraksi

vihan kanssa mä itseäni eteenpäin potkin
ruoskin, juoksin, paljon sotkin
jotta sain rikotuista palasista
koottua jälleen itseni
viha minua auttoi ja opetti
kasvatti, kohteli, sakotti

rasvasi köydenkin valmiiksi
ja haulikon patruunat kiillotti
onneksi kuitenkin fiksummin
lopulta kaiken kanavoin
ja energian eteenpäin suuntasin
en jäänyt kenellekään velaksi

itseäni rakastan
enemmän tätä nykyä
vihan kautta kliimaksiin
itsensä kanssa ihmeisiin
jos maailmalla on vielä tarve
jotenkin minua heitellä
niin antakaa tulla
olen valmiina
panssarini on vahva
miekkani terävä

viha on jättänyt jälkensä
olen hyvillä mielin ja hehkeänä
hehkun elämisen halua
mulla on silmissäni polte
sielussani paljon annettavaa

sille joka enää uskaltaa
eteeni porhaltaa
ja pysähtyä ja jäädä ja olla vaan
se saa minun kaikkeni
sillä jäljellä on enää rakkaus

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s