joinain päivinä kaikki vain on liikaa

joinain päivinä sanoja ei tule yhtään
joinain päivinä kaikki on vähän liikaa
sellaisina päivinä ihostani kuultaa läpi
ja voimattomuus vetää loppuun

sellaisina päivinä suljen kaihtimet
pyörin sängyssä elämääni miettien
ajatuspyörä pyörii spiraalin lailla
mutten saa kiinni konkretiasta

valo paljastaa pölyn
kuulen itsesyytökset ylitse hälyn
pitäisi tehdä jotain
ottaa elämästä kii
mutta se on hankalaa
kun tahtoo vain kaiken unohtaa

joinain päivinä jaksan keittää teetä
se vie mua eteenpäin
se on mun elämä
mutta toisina päivinä en jaksa edes
kääntyä ulko-ovella
joku voisi kai nuo roskat viedä
mutten se ole minä

jonain päivänä alan kai itseni tuntea
tai ehkä siihen menee koko ihmiselämä
ehkä saan kaikesta ajattelusta syövän
tai ehkä aivoni haparoituvat pian jo

joinain päivinä kaikki vain on liikaa

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s