iholla

vääristyneet ajatukset
kulkevat sulassa sovussa
liki rinnakkain
niin kuin kulkevat
käsissä suonet

mun kämmenessä
on elämänviivat
korostuneen rouheina
pinnassa kuin pelko
joka mua ohjaa

pimeä uuskeskiaika
ei ole jäljellä
valokuviakaan enää
mun ihossa on mustetta
muistoja kaikesta
kun ei ole hymyä
muuallakaan esillä

on kulunut niin monta aikaa
ja lapsuus kaikonnut kauas taa
on vain katsottava uudestaan
sitä viivaa
eikä saa antaa pelolle valtaa

ihossa on mustetta
muistojen polkuja
arpia, vuosia, nähtyjä aikoja
siellä missä väistyy jo nuoruus
siellä alkaa vääjäämätön vanhuus

vääristyneet ajatukset
katkovat muutenkin
karheaa pintaa
suonet ovat koholla
kohjuina minussa

jos olisi valokuvia
en haluaisi niitä
enää koskaan nähdä
sillä elämänviiva
on väärästä kohtaa poikki
mua puhuttelee
alati enemmän pelko

mun ihossa on mustetta
lyijyä ja hurmetta

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s