tuli, sulje tuo ovi kanssani

mä tunsin kerran yhen bobin
se oli jäyhä, mut herkkä niin kovin
ei se ollut valmis rakkauteen lainkaan
vaikka monin tavoin uskotteli toisin
sen luona pitkiä aikoja loisin
ja kuvittelin, että vielä päivänä eräänä
heräisimme toistemme vierestä

mutta bob oli päättänyt ehkä tiedostamattaan olla
tavoittamaton ja julma
sillä oli jokin trauma
ja se hylkäsi jokaisen eteensä eksyneen naisen
ettei tulisi uudestaan ja uudestaan itse hylätyksi

se nautti pienistä hetkistä niiden kaikkien kanssa
kierteli poukamat ja puistikkohaat
ei sitä tahtonut mikään pysäyttää
kun se oli päättänyt aina mennä ja tehdä

minä olin yksi niistä
jotka luulivat saaneensa osansa
ikuisesta onnesta
sellaisesta, josta kerrotaan saduissa
mutta kaiken aikaa oppii lisää
se tahtoi rakkautta
muttei osannut rakastaa

mä päästin sen menemään
yhtä helposti kuin otin sen mun elämääni
ja jo niiden parin lauseen aikana
tiesin sen menevän jo paikkaan seuraavaan

en enää pelkää ikävää
lämmitän käsiäni näissä palavissa taloissa
viime hetkellä turvaan hyppään
tuli kulkee kanssani silloinkin kun
en itse osaa askeleita
ja liekki sisälläni kuljettaa mieltä
silloinkin kun ajatuksissani vain on bob, muukalainen

tuli, sulje tuo ovi kanssani viimeisen kerran
annetaan bobin olla siellä rauhassa
viipyä enää tämän kerran

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s