riutunut vuohi ja sellaiset silmät

silmämääräisesti kaipuutani voisi
mitata suuremmaksi vuorta
jonka juurella alakuloiset
osaansa tyytyneet
taluttavat vuohta

riutuvaiset pienet ihmiset
suurten muutosten alla
hurjistuvat, väsähtävät, väistyvät
ja aikansa sitten vajoilevat
raunioissa uimaan sekaan
pohjaan luutuneiden

sieltä jotkut vielä ponnistavat
kiinni, takaisin elämään
ja vain harva kai kokonaan sinne jää
mutta aikojen saatossa
niitä harvojakin on monta
sinne päätynyt

niiden silmissä on vieläkin
se sama menetyksen tuska
ja sillä vuohella on paha olla
ja sen kylkiluut paistavat
nahistuneen ihon alta
ja ne rauniot on kuvattu satukirjaan
saduthan ovatkin usein niin rujoja

korvakuulolta
ajatukseni eivät
enää käy ylikierroksilla
vaikka hapuilen yhä
sinun nimeäsi sieltä
joukosta väsyneiden

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s