olipa kerran sen pituinen se

kaikki sadut eivät
pääty onnellisesti
mutta silti
tai ehkä juuri siksi
ne täytyy elää läpi

jottei koskaan enää
iskisi väkevänä
sellainen kaikkea olevaa
horjuttava hirmuinen myrsky
jonka silmässä kuluvat
järki ja tunteet
niin jyrkästi että
kun pitäisi lopulta olla pouta
niin onkin vain autiota ja tyhjää

jotkut sadut eivät koskaan saa
arvoistaan loppua
toiset jäävät ilmaan leijumaan
vailla vastauksia

ja joskus loppu on ruma ja raskas
raadollinen ja tarkk’ampujan
tähtäimessä niin että
kaikki luodit osuvat maaliinsa
ja tuntuu kuin irtautuisi kehostaan

lopulta parhaankin tarinan
äärelle nukahtaa

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s