ääret

tiedätkö kun
ei kukaan tunnu samalta
kuin sinä
istun kuuntelemassa näitä ihmisiä
muttei kukaan ole kuin sinä
ei edes etäisesti sama
me olemme nähneet niin paljon molemmat

sun kanssa ne paskat hetket
oli ihan sysipaskoja, voin kertoa sen
mutta myös hyvät hetket
oli parhaita ikinä
enemmän kuin osasin toivoa
ja niin kovin taianomaisia

mutta niinhän se usein menee
ettei asioita tajua arvostaa
ennen kuin menettää ne

mutta kamalan kuluttavaa se on kuitenkin
kun ei osaa olla yksin eikä yhdessä
kietoutuu sitten kummallisiin
haaveuniin
ja todellisuuden vaihtaa toiseen
siihen hattaraiseen

mutta nyt kaikki maistuu pahvilta
ja tuoksuu kiljulta
on jotenkin niin väkevän arkista
ja samalla niin mitätöntä
että siitä tulee tautista

jos mä en olis nyt tässä
olisin varmaan jossain metsikössä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s