hiipuneet

vaikka asiat meni miten meni
mä silti salaa toivoisin
että kun kauniiksi joku kerta
itseni laittaisin
ja kimaltavan mekon ylleni pukisin

niin siellä joukossa ihmisten
keskellä hämyisten värivalojen
kun laskeutuisin alas portaita
olisit siellä vastassa
ja katseidemme kohdatessa
tietäisin
että tiedät saman

ja sieltä keskeltä kaikkien
mut etsisit uudestaan
ja sanoisit
”läpi kaikkien näiden vuosien
olen sinua ajatellut mä vain
tahtoisin kaikkeni sulle antaa
luullakseni yhä niin tehdä voin
joten sallisitko tämän kerran
käteeni kätesi laskea
ja kulkea kanssani vielä
kun olemme elossa”

ja siellä mä katsoisin sua
takaa kasvomeikkien
ja silmistäni paistaisi
vielä jälkeen vuosien
etten unohtanut ole
yhä kosketuksesi muistaen

ja syleilyysi itseni laskisin
niin että valovuosienkin päässä sykkisi
kaksi sydäntä toisiaan vasten
niin ettei perisynti, kato tai yksikään paha
meitä voisi toisiltamme enää koskaan viedä

mutta ne ajat ovat ohi
se hetki on jo mennyt
minä olen yksin seurapiiripalstan sivuilla
ja sinunkin tähtesi hiipunut on

ennen uskoin kohtaloon
nyt uskon
kaikki katoavaa on

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s