iltojen kiputilat

mietitkö sä koskaan
mitä mulle kuuluu
vai oletko jo mennyt sinne
missä sanomalehtipaperin karheus
on pehmoisin tunne
ja kahvikupin kolahdus tammipöytää vasten
äänistä jaloin

monet asiat niin verkkaiseen käyvät
mutta suurimmat kuohut
nopeasti yltyvät päähän
ehkä kaikki laulut on jo kirjoitettu
runotkin luotu
kaikki sanat aseteltu niin monta kertaa
ettei meidän tarinamme sieltä erotu

ehkä sillä on merkitystä vain minulle
ehkä sinä et koskaan rutista peittoa itseäsi vasten
yhä minun lämpöni siihen kuvitellen
ehkä sinä et koskaan ihmisvilinästä mua etsi
ehkä olet yli paremmin kuin kestit
minua kaikki ne ajat

joinain iltoina silti yhä
vielä kaiken oikein muistan
se kestää vähän aikaa
mutta on niin viheliään kivuliasta

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s