ensilumi

tänään satoi ensilumi
se syleili harteitani
ja teki minut haikeaksi
nostalgiasta sain euforisen olon
mutta tiedostin samalla
liiankin kirkkaasti
sen sieluuni jääneen kolon

joka ilmestyi kun
ihmemaan liisa
liian äkkiseltään kaikkeen joutui
rakkaus vei mennessään
asiat kävivät kuin itsestään
ja pian oli helppo romahtaa

korttitalon sortuvan mä näin
se ei käynyt pian, vaan hetkittäin
mutta niistä tuokioista kasvoi
yllättävän suuri pyörre
jonka painalluksessa
katosi minustakin juonne
joka aiemmin piti itsestäni huolta
huomasin yhtäkkiä
kaipaavani nuolta
joka olisi osoittanut
mihin suuntaan mennä
tunsin olevani umpikujassa
ja silloin oli pakko jotain tehdä

siitä on jo kauan aikaa
mutta kuinka ollakaan
se aika mieleeni mun palaa
kun katson tätä neitsytlumen
koristamaa maisemaa
jossa en yhtäkään jälkeä nää
se antaa mulle turvan, lohdutuksen

ja kynttilöitä sytyttäessäni
jo hymyilyttää

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s