tarvitseeko tälle näytelmälle antaa jokin nimi

vaikka näyttelijät ja miljööt vaihtuvat
kohtaukset pysyvät samoina
ihmisiä tulee ja menee
mutta väistämättä
kaikki toistaa samaa kaavaa
en ole vielä päättänyt
onko se julmaa ja raakaa
vai lohdullista ja vapauttavaa

kevyin mielin kun osaisi aina olla
mutta kun ei osaa luovuttaa sovinnolla
vaan joka kerta aivan pakko on
käydä läpi kaikki samat virheet
joista lukenut on monta monta
surkeaa tarinaa

itse aina luulee olevansa niin erilainen
ja että ne oman elämän sivuhahmot
olisivat erilaisia
että minä olisin se säännön vahvistava poikkeus

ollapa viisaampi
sen sijaan
että ihminen vain on

ja joskus jos tämä lavastus luhistuu
silloin on kaiketi pakko
inttää itselleen interventiona
että ei kannata koskaan olettaa
mitään sen suurempaa
sillä tärkeämpää kuin yksikään
johtopäätös, oletus, harhaluulo
on todellisuus
se joka jää siihen välikköön
jonka molemmin puolin
vastakkain käyvät toiveet ja uskomukset

post-moderni näytelmä
suuret aplodit saa

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s