väärin ajastetun maailman kaunein rakkaustarina

joskus suurimpia rakkaustarinoita ovat ne
jotka eivät koskaan saata tapahtua
näen sut keksihyllyjen välistä
siellä onnettomana sä meet
mutta meitä yhdistää etäisyys
nämä kyyneleet

luen kirjastossa kirjaa
sä istut seinän takana
aistimme molemmat toisemme
muttemme sano mitään
ei voi tervehtiä
ei voi teeskennelläkään
elämässä ei aina
kaikki mene
käsikirjoituksen mukaan

kun sä kävelet mua väkijoukossa vastaan
toisessa kädessäsi heliumpallo
meidän katseemme kohtaavat
ja molemmat tietävät
siinä me ollaan

todellisuus väistyy
ja sua syleilisin jos voisin
taustalla soisivat viulut
ja väreissä liekehtisivät
ruusupuut

mutta sä olet siinä
trenssissä, kaulahuivissa
kuljet arjelta tuoksuen
silmiesi alla väsymyksen merkit

ja siinä mäkin olen
mutta jotenkin niin kaukana
on kuin jokin vain ajaisi meitä yhteen
vaikkemme yhtä olla voi

on ajastettu kai maailma
niin etteivät osu kohdalleen
sellaisten ihmisten polut
jotka luotuja olisivat toisilleen
sillä maailmankaikkeus ei kestä
sitä sähköistä energiaa
mikä niiden suhteessa valtaa pitäis
ja mikä ajaisi mantereet erilleen

siksi me olemme yksin
vaikka joku vierellämme ois
emme kai tunne mitään
koska helpompaa niin on
sillä maailma on karu
kylmä ja niin valheellinen

ei se kestäisi meitä
siispä jatkamme näitä
eri teitä

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s