leijat

ruusun terälehdillä vuoratut leijat
lennätän niitä kuin olisin viimeistä kesää täällä
kun suljen silmät
näen sun kasvot
niillä on paljonpuhuva ilme
ei surullinen, ei lohduton
mutta tietäväinen
silmiesi kautta varoitat minua:
tämä ei ole oikea tie
mutta mä en usko sitä näkyä
avaan silmät
katson taivasta taas
leijat lentävät
värit häilyvät
joku kuuntelee boomboxilla dubstepiä
on niin valoisaa

mutta kun mä palaan kotin
kuurosta kastuneena
huomaan surun
se heiluu näissä seinissä
yritän ravistella pois sut mun mielestä
mutta sun katse, se on tietäväinen
se tietää enemmän kuin tarvitsee kenenkään sanoakaan
mä tiedän, ettei tää voi jatkua näin
kaiken on muututtava
mutta mihin mä voin enää kehittyä
kaikki on sun lähtösi jälkeen ollut pelkkää alamäkeä

lennätän taas leijoja
nurmikko tuoksuu
joku lukee kovaan ääneen naistenlehden horoskooppia
mä annan ilman väreillä mun iholla
on niin aurinkoista
mutta silti kuljen usvassa

irrotanko ikinä tästä tuskasta

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s