entisessä varjossa

mä tunnen suurta alemmuutta
mieheni menneisyyttä kohtaan
hänen exänsä oli kauniimpi kuin minä
fiksumpi kuin minä
ja kaikin tavoin mukavampi kuin minä
ihmisenä helpompi
tavoiltaan parempi

en voi käsittää
että mä olen se
jonka kanssa mies elämänsä jakaa
tunnen vain järkyttävän suuren
pinttyneen kivun
jonka turvin itseäni piiskaan

mietin, kuinka mies elämäänsä haaskaa
tällaisen hölmön kanssa
joka ei koskaan nouse varjoista
tai saavuta niin kuin entinen saavutti
vuorille kiipesi ja gradun kuukaudessa naputti

mä olen historiallisen surkea
laiska ja tyhmä
mua katsomaan voisi tuoda
turistiryhmän kai sukulaisten sijaan

että ”katsokaapa, tuossa se lehmä nyhtää
minusta viimeisenkin elinvoiman
tuolla sairaalla tavallaan
nähdä itsensä niin huonompana kuin muut
vaikka kaikkeni olen tehnyt
että uskoisi hän puheeni
ja loistaisi hänen silmissään jälleen valo
epätoivon, surun sijaan”

mutta miten sitä voisi koskaan toisen paikkaa ottaa
kun ei ymmärrä ensinkään
ettei niin tarvitse tehdä laisinkaan
minä olen minä syistä jotka itse tiedän
mies on kanssani syistä jotka hän on mulle kertonut

miksi siis miettisin
hiljaa itsekseni itkisin
kun haluaa hän olla kanssani
ja entisen unohti
jo kauan ennen kuin minut tapasi

luullakseni vika on tässä kohtaa
vain minun päässäni

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s