luonnon kiertokulku

sä olet kadoksissa jossain
syvänteissä siellä uit
mä pyristelin aiemmin jo pintaan
enkä sua enempää auttaa voi

mut kaiku täällä soi
gramofoni rahisee
mä pyysin onnen
sain sen riekaleet

sä puhut kaukaa
kuin betonin takaa
kerrot kylmyyden johtuvan
siitä että hohkaat tätä nykyä
vain alakulon syövereitä

mä raivaan edestäni puut
isken kirveellä halon halki
sä et varmaan koskaan takaisin tuu
kuiskivat kylällä eukot ja muut
että sut onnellisena nähty on

mä katson tulta
toivoisin, että kaikki olis vain unta
odotan salaa ensilunta
ehkä se jäädyttäisi mun tuskan

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s