itsesäälitär

en ennenkään ollut erheetön
mutta etenkin nyt olen vaillinainen
rakastan itseäni vain vähän
ja toista ihmistä aivan liikaa

mä itken monta kertaa viikossa
luullen että siihen on syy
kai sitä vähemmästäkin ihminen synkistyy
kun arjesta saa irti vain draamaa
se toistaa yhtä ja samaa kaavaa
ja on pirun, pirun raastavaa

mikä siinä on
että kun ei ole perusturvaa luotu
niin sitten aina myöhemminkin on tätä paskaa suotu
ihan kuin en osaisi elää
rauhallisesti ja hyvin
vaan ottaa säännöllisesti vallan
kipu syvin
joka hyökyy yli niin kuin thaimaassa meri
ja viistosti vedän veitsellä ihoni alle
kun en tiedä, kelpaanko maailmalle

räjäytän kaikki suhteet jo ennakkoon
niin ei tule sitten yllätyksenä kenellekään
kuinka surkea minä oon
ja voin sitten taas itseäni sääliä ja sättiä
ja surun johdosta ihoni on pätsiä
kun nuolen kylmää rautaa
toivon, että pääsisin jo hautaan
mutta tämä on vain hätähuuto
koska en mä tahdo kuolla

haluan vain haavojani uudestaan ja uudestaan nuolla
kun en tiedä, mitä parempaakaan mulle olis tuolla
koska en uskalla katsoa muuta
kuin verivanaa suurta

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s