koukussa johonkin

me liikumme kuin aaveet
oudoissa unissa toistuvat vaateet
joita toisiltamme pyydämme
kun aavistamme, ettei pohjaa enää ole

olet mielessäsi piirtänyt kartan
olen mielessäni heittänyt arvan
kumpikaan vaan ei anna aloitetta tulla
vaan sen sijaan likistymme omituista kulissiharhaa
jossa minä kastelen väkisin hymyillen sinun rakentamas talon puutarhaa
ja sinä ihan muuten vaan juot hirveet pleksit

poikien saunaillassa vetistelet sitten veksin kanssa
ja veksi sanoo sulle, että se on semmoista
ja aamusella kotiin kömpiessäs hetken ajan mut kohtaat
mutta sekin on vain pieni muisto siitä
mitä meillä oli ehkä seitsemän vuotta sitten
nyt vain katselemme taulutelkkarista draamaa
ja käymme nukkumaan vierekkäin
vain jottei tule saarnaa

ja sen jälkeen heräämme yksinäisiin päiviin
niistä kasvaa lopulta surullisii vuosii
eikä kumpikaan tajua lähteä
kunnes tapaa toisen
ja sen jälkeen kovat riidat me talostakin saadaan aikaan

ja itkemme vuorotellen toistemme perään
niin kuin ei olisi koskaan ollut vaivaa mistään
toisen uusi tyyppi kyllästyy ja lähtee
ja toinen on silloin taas hetken aikaa vahva eikä murru
mutta sitten jälleen mietitään, että tähänkö on tultu

ja kyllähän me kai joskus toisiamme kaipasimme
mutta tämä on jo pidemmästi ollut pelkkää roikkumista ideaalis
siinä, millä joskus itsellemme uskottelimme monen monta juttuu
ei meistä kumpikaan tätä osannut aikanaan aavistaa

ja miksi, voi miksi
me edelleenkin tätä huopaamista jatketaan
kun alunperinkään ei osattu yhdessä soutaa?

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s