katolla

istuin katolla hajareisin
olin kiivennyt sinne tikapuita
pitkin poikin
oli järkeni pihamaalla
ja siellä ylhäällä minä itkin
en surusta, en ilosta
vain elämästä yleensä
katselin horisonttia ja sieltäkäsin näin
kuinka vinossa oli naapurinkin pellot
ja siinä minä velloin
kädessäni pullo muuan jackii
ja silmissäni kosteus
joka lähtisi ei äkkii
hymynkare huuliltani pyyhkiytyneenä pois
ja pian alkoivat kielenkantanikin huudella

huusin ulos kaiken mitä ennen en voinut
huusin kuinka vihasinkaan isieni maita
huusin kuinka pettynyt olin kaikkeen paskaan
huusin niin kuin en olisi ennen huutanutkaan
joku naapuri uhkasi hoitaa mut putkaan
mutta siellä minä huusin
kunnes tuli ambulanssi
poliisilla kädessään oli megafoni
minä vaan se huusin, jatkoin, annoin kaiken
tulla ulos elävänä, vereslihalla ja parjasin
samaan hengenvetoon sekä perheen että maan johdon

kun heräsin sairaalasta
mietin missä oikein oon
en silloin vielä uskonutkaan kohtaloon
mutta nyt kun olen näitä seiniä jo tovin katsellut
olen itseäni sillä ajatuksella lohduttanut
että kaikella on syynsä eikä mikään käy muuten
ja toisinaan kun mielessä käy kuolemanpelko
niin silloin mietin etten ole koskaan yksin
vaikka silloin katolta pudotessani
olin aivan täysin yksinäinen

joten jotakin on tästäkin kaikesta jäänyt käteen
tyhjiä pulloja ei enää näy kuin harvakseltaan
ja nekin vain minun unissani

elämä on antanut minulle hurjasti

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s