traumoja

mä en kestä sitä
kun ihmiset mun ympärillä huutaa
mä menen aivan lukkoon siitä
oon nähnyt jo liikaa

sivelen mun kaulalla
lepäävää medaljonkia
siinä on kuva äidistä ja isästä
kun kaikki oli vielä helppoa
vailla murhetta ja lapsia
ja kuolemaa ja surua

huuto rikkoo aina mut
en ole tähänkään ikään mennes siihen tottunut
haluaisin laittaa kädet korville kuin lapsena
mut ei se auta mitään enää
ei poista niitä muistoja
vaan kipu polttaa yhä mieltä
en oo ees onnellinen, et pääsin pois sieltä

se jatkuu vaan se huuto
aina palaa, kun luulen sen jo lakanneen
toistammeko samat virheet
aina, yhä uudelleen?
kestääkö se vielä monta sukupolvea
milloin tulee hiljaista?
oon kuunnellut jo tarpeeksi

milloin se nyt lakkaisi?
oon kestänyt jo liikaakin

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s