yhden miehen sota

hän palas rintamalta kotiin
mutta kaipasi jo pian takas sotiin
mä yritin olla se nainen
joka ei nalkuta
vaan ymmärtää kaiken
nekin yölliset säpsähdykset
ja veitsen tyynyn alla
mutta jossain vaiheessa
mä vajosin jonkin sortin apatiaan
rankkasade sai mut juoksemaan

ja mä juoksin, juoksin kovaa
niin että aloin puuskuttaa
ja naapuritalon porttikongiin
mä jäin itkemään
hän halusi olla jalo
ja niin kuuliainen
mutta paloi hänessä aatteen palo
ja tahto jäädä historiaan

hän taisteli puolesta maailman
halusi hävittää hirmuiset hallinnot
mä en tiennyt tarpeeksi historiasta
hän paasasi kyllä sorrosta
yritin sanoa jotain johonkin väliin
silloin hänen silmissään tummeni
ja pian hän hiljeni

ja mä juoksin aina kovempaa
veri maistui suussa
mut niinpä vaan
mä jatkoin aina, aina
kunnes lopulta tulin kotiin tyhjään
hän oli lähtenyt yhden miehen sotaan

ne seinät täytyi maalata uudestaan
ja mua kuulusteltiin kauan



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s