aamuyöllä irtoavat oivallukset

ajettiin moottoritiellä aamuneljältä
oli mittarissa 120 km tunnissa
sitten yhtäkkiä kuului outoa ääntä
ja irtosi autosta rengas
se alkoi heittelehtiä ja jotenkin kieppua
kuskin reaktionopeus oli huippua
joten emme päätyneet pientareen kaiteeseen
vaan saimme kolmionkin vietyä paikalleen
enkä ehtinyt oikein edes reagoida
mut sitten mietin, että olisin voinut kuolla

sitäkin suurempi oivallus oli
ettei mua olis haitannut lainkaan
jos mun elämäni olisi päättynyt siihen paikkaan
se olisi ollut vain tilanteen vaatima juttu

ja kuolema, sehän se on mulle käsitteenä tuttu
kun olen monesti niin gootillinen ja mietin sitä
kuinka helposti lähteekään ihmiselämä ja blaa blaa blaa
mutta nyt kun olin konkreettisesti sitä vastassa
tuli sellainen olo, että tahdon irti tästä paskasta
kun kaikki on aina niin raskasta
vaikkei mikään riipu kuin mun asenteesta
eikä elämä ole oikeasti tuskaista

kaikki vaan kasvattaa
ja ehkä joskus viisaaksi tekee
mutta sen vain joskus tuntee
että tämän täytyi tapahtua
jotta saisi tilalle jotain isompaa
eli ehkä minun tapauksessani
lakkaisi keskittymästä triviaaliin angstiin
ja kohtaisi elämän kuin hauskan tanssin
ei niin vakavasti, vaan heittäytyen
onnesta kuplivasti ja nauraen

sillä ainahan se menee niin
että kaikki järjestyy
tai jos ei muuten
niin ainakin asettuu