siivoan tieni sinun sydämeesi

en enää halua tyytyä elämään
puran tän kaiken siivoamiseen
ilmankos täällä onkin niin kiiltävää
jokainen pinta huutaa mun turhautumaa

mä tulen aina olemaan sulle kakkonen
oot jonkun toisen jäljiltä rikkinäinen
olen tässä vieressä
mutta sun päässä
risteilevät särkyneen sydämen jäljet
kun kaikki päättyi olosuhteisiin
et tahtonut niin

sulla olisi sylissäsi tässä minä
näissä huoneissa arkesi jakamassa
muttet halua puhua koko aiheesta
katsot ohi ja oot vaikeena
kun yritän välillä ottaa tän puheeksi
mitä sä oikein tahdot lopulta minusta

desinfiointiaine kirvelee mun käsiä
tekee ihosta hassusti karhean
mä puristan rättiä
kun näen sun miettivän syviä

voisiko jonain päivänä pöly lopulta laskeutua
tässä kuuratessa menee selkä
ja pöydät peittyvät aina likakerrokseen
sä yrität päivä kerrallaan
mä en tiedä, kauan enää jaksan odottaa
nyt menen tiskaamaan
ja pyykinpesuainetta menee silmään