tehdashallissa

olen yksin tyhjässä tehdashallissa
on pimeää, jokin lehahtaa rikkinäisestä ikkunasta sisään
se on lintu, joka eksyi tänne
ihmisyyden jälkimajoille
kiljaisen, en uskalla tehdä mitään
laitan kädet korville ja käyn nukkumaan
aamulla löydän linnun betonin keskeltä
verilammikostaan kuolleena

jotain hirvittävää on tapahtunut
käymässä kammottavuuksia toteen
on aivan hiljaista
ei kuulu äänen ääntä
jokin on muuttunut
liikahtiko tuolla jotain

kuljen pimeässä rappukäytävässä
näen varjoja
jokin odottaa minua alhaalla
en uskalla enää kääntyä
kuulen päässäni voimistuvana
viime vuosikymmenen merisään
ja heijastuksena seiniin aallokot lyö
on järjetön, sairas yö

en uskalla hengittää
jotain on mun takana
näen itseni peilistä
en ole yksin
ne kasvot kuuluivat jollekulle
joka tänne eksyi aikanaan
silmien tilalla kuopat
ja ihmisen haju
vaikkei täällä ole ketään

jotain hirvittävää on käynyt
tapahtunut kammottavaa
ehkä minäkin näihin seiniin
ikuisesti jään