yhden kortin varassa

mä jätin hänen vuokseen kaiken
hyvän työn
kotini
lemmikit
ja parhaat ystävät

pakkasin mun elämän kahteen matkalaukkuun
ja ostin vain menolipun
ja se matka oli pitkä ja se tie oli kivinen
mut mä odotin hänen näkemistään niin kovin
että kun mä vihdoin perille pääsin
ja odotin asemalla
sain kännykkääni hältä tekstiviestin, jossa luki:
”sori, mä en pysty tähän, anna anteeksi”
niin siinä meni tovi
ennen kuin sen tajusin

mä olin nähnyt mielessäni jo meidän omakotitalon
ja pellavapäiset lapset
ja nyt se kaikki on mun edessäni sirpaleina

miksi elin hetkessä ja kerrankin luotin
kun palkinnoksi sain vain sydämeeni luodin
ja kaiken menetin

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s