mun todellisuus on horjuva talo

mun muistot ei oo aitoi
ne on enemmänki pakkopaitoi
mun surullisen mielen päällä
näen vaihtelevan, viettelevän valheen harhan
mietin voiko mikään olla yhtään varmaa
mikä niistä muistoista on oikeesti käyny
ja minkä olen itsekseni läpi jankannu
kun aina kaikki on niin subjektiivista

se on tosi outoa
kun enhän mä voi väittää
että mul ois veljii viis
mut kuitenkin uskon vilpittömästi
et olin silloin neljän vanha
kun opin lukee
vaik oikeesti se vei kauemmin
kuin muilla saman ikäluokan ipanoilla

onks mulle puhkeemassa joku mielen sairaus
vai väritänkö todellisuutta vain kätkeäkseni kaiken
turtumuksen, vihan

ei tääkään mee just eikä edes ihan
niin kuin pihan perällä mä lapsena aioin
nyt oon kiinni elämässä vain vaivoin
ja mun todellisuus on horjuva talo
jonka pelkään ihan kohta sortuvan

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s