urbaanin noidan rooli

mun pahin pelko
olis muuttaa maalle
jäisin siellä omien ajatusteni alle
oon tällä hetkellä enemmän
urbaani kokija
kuin syntyjen syvien näkijä
luonnonhelma
päästää pedon irti
sitä ei vielä
kestä mun mieli

metsässä leijuu uhkaava usva
se puhuttelee mua hyvin tarkkaan
antaa vihjettä
ei vietä harhaan
äkkiä silti pois karkaan

se ulottuvuus mua kutsuu luokseen
mut valitsen silti valheen
illuusion värivalojen keskellä
ja päämäärättömän puuhastelun

en vielä kestä niitä kenkiä
mun polussa on iso mutka
odottaako siellä muutenkin monta sutta?

mä tahdon vielä hetken
olla vaan ja unohtaa
ja vaikka mun veri vetää metsään
mä haahuilen vaan yökerhosta toiseen
niin kovin suloiseen itsepetokseen

ja tiedän, että joskus koitaa sekin päivä
kun tämä kaikki riittää ja olen valmis
mutta en tiedä
kestänkö sitä vastuuta
olla valittuna ja aina valppaana
elämässä vallitsee ristiriitoja

mä hengitän tätä savuista ilmaa
nyt vähän lisää

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s