unohduksen syleily

mä poltan tupakkaa
katson, kuinka aamu nousee
sä oot niin kaunis siinä
kun makaat aivan hiljaa
tää pelko mua piinaa

mä painan pääni sua päin
ja sitten mennään näin
ja kuulen huudon palaavan
mun sisälläni jatkuvan
mut mä en haluu kuunnella
mä suutelen vaan lujempaa
ja sitten unohdan
et tää on itsepetosta

ja me tanssittaisin taas unohdukseen
hetken hehkussa pieneen lipsahdukseen
ja sen jälkeen ei puhuttaisi vuoteen
kunnes ei olisi jäljellä
kuin rakkaus

Mainokset

2 kommenttia on “unohduksen syleily”

  1. Tuulentytöt sanoo:

    Hei! Kirjoitat hyvin ja viestisi välittyy selkeästi. Hienoa, että pystyt purkamaan pahan olosi näinkin upealla tavalla, kuin runous! Jatka kirjoitusta samaan malliin, olet huippu lahjakas. Tsemppiä sinulle ja voiman halauksia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s