minä, hölmöläinen

mulle mikään ei oo pyhää
puhun vaikka mistä
ja katson sua siinä
mietin, mitä mä teen täällä
istun vieressä
sun kädet kirjoittaa tärkeetä juttuu
mulla on päällä kohtuunätti kolttu
mut eihän sil oo välii
me ollaan vaan kavereita
entä jos tahdon enemmän
enkö voisi saada sua aina
olla tässä sun kanssa
en vain vieraana

miksei kukaan enää järjestä naamiaisia
niin kuin leffoissa
voitaisiin vahingossa salaa suudella
maskit ojossa
voisiko niin käydä, sitä emme tiedä
minusta on jotain jäljellä vielä

mun täytyy ehkä olla vähän laho
mut mua puhuttelee sun olemus
jokin aura tai sellainen
et oo yhtään pinnallinen
mä kulkisin sun rinnalla
olisit missä ulottuvuudessa tahansa
mä en koskaan sulkisi sua pois
jos vain mahdollisuus kaikkeen ois

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s