jälleen vähän psyykettä

niin siis jos miettii
et mistä tää kaikki lähtee
niin kai sen voi vetää kauas
varhaislapsuuteen
mut kun haluais olla vähän naiivi
idealistinen draivi päällä

mut sit ku miettii
eloo jotenki täällä
ni aina ku mä uskon hyvään
saan vastalahjaksi vain pelkkää syvää
lietettä, en yhtäkään jyvää
hatarana odotan ja toivon
et jostain löytyis joku kaivo
johon voisin hypätä ja sit herätä
jonkun talon katosta
olla läsnä, vaan en paikalla
nähdä kaiken, mut en haluais tuntea
en aina jaksaisi elämän lieveilmiöitä

lakkasin uskomasta ja aloin elää
nyt vain sieluni rippeitä kerään
jokainen päivä seuraa toista
mokaan ja sit herään
etsin vastauksia
ei kukaan huuda perään
yritän syrjäyttää muut
mut varjossa lepään
on se vaan niin vaikeeta
voisko joku nuolla mun taipeita
niin jaksaisin taas elää
seuraavaan pettymykseen

miksi mä aina uskon illuusioon
enkä siihen, mitä näen?

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s