surkuhupaisaa

onko sun päässä koskaan sellainen tunne
että silmissä pimenee
ja kiristää semmonen vanne
mitä sä silloin teet, vituttaako
kun mä en vieläkään oikein tiedä
mihin sen kaiken purkais

näissä riimeissä oon vähän kuin räppäri
mut näytön takana mua puhuttelee häppäri
sen jälkeen sumeana pää
ja selkeyden loppu
aamulla itkettää ja on hapan olo
rapeana taivas ja ohuena maa
musta ei eheää näinkään saa

juoksemalla lähtee tissit
jäljelle jää hikistä vanaa
jotain tarttis tehdä
mutku vaihtoehtoja on liikaa

miksen vaan saanut lapsena piiskaa
ni mun viha olis konkreettisempaa
nyt oon liian rakentava
ymmärrän psykologiaa
jos mua puhuttelis kadun kieli
voisin olla vaan ikiteini
mut vastuu pakottaa mun niskaa

surkuhupaisaa