kaipaava sydän

joskus mietin
et vedän tota mailalla päähän
ja nauran vielä perään
mut sit vaan itseni kerään
ja mietin, et mistä se johtuu
et toisiin ei vaan totu
mistä se kumpuaa
et kun sattuu
niin ei voi puhaltaa
vaan täytyy sivaltaa
itseään ja koko maailmaa

kauheeta humanistipaskaa
jos mä oon filantropinen misantrooppi
niin ketä mä voin muka rakastaa
kun lähes jokainen naama, jonka kohtaan
alkaa vaan vituttaa

mut samalla mua surettaa
ku mun rintalastan alla olis vielä tilaa
ja haluun rakastaa
vaapun ikävästä ja riudun surusta
kaikkea salaa
ulospäin oon koominen utopia
ristiriitainen ja yliherkkä
mut kaiken tän alla
sykkii kuitenkin kaipaava sydän

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s